Poikaystäväni isä löysi lokakuussa nettiä selaillessaan tiedon, että Frankfurtissa on suomalaisia tuotteita myyvä kioski. Poikaystäväni sisko ja setä tekivät yhdessä matkan sinne yllättääkseen minut. He kertoivat palatessaan minulle pienestä hämyisestä mökistä metsän keskellä, josta voi ostaa Suomi-juttuja. Kuulemma kaikki tuotetiedot ja kyltit on ainoastaan suomeksi, joten heillä ei ollut pienintä aavistustakaan siitä, mitä kaikkea tässä pienessä mökinpahasessa yritettiin kaupata heille. Sain tuliaisiksi Fazerin salmiakkipastilleja, kaksi pientä Finlandia Vodka pulloa, Muumi suklaata ja Muumi teetä. Etenkin salmiakki lämmitti mieltäni kovasti, sillä sitä ei täältä liiemmin löydä. Heillä oli myös mukanaan esite glögi-iltamasta, jota vietetään lauantaina 21.11. FinnKioskin pihassa. Merkkasin päivän välittömästi kalenteriini ja laitoin muutaman muistuksen varmuuden vuoksi puhelimeeni, jotten vahingossakaan unohtaisi. 

Kyseinen lauantai saapui vihdoin ja sain liiemmittä suostutteilutta Felixin tulemaa kanssani glögi-iltamaan. Vielä ennen lähtöä appi muistutteli, että älä sitten pety, kyseessä on todella pieni huone metsän keskellä. Vastasin, että silloinhan se on autenttinen suomalainen mökki.

DSC_0283.jpg

Tällainen pieni tie johdattaa FinnKioskille. Oikealla puolella on siirtolapuutarha ja vasemmalla on metsää, jonne ei pääse kulkemaan, koska se on aidattu. Oma teoriani on, että se on aidattu juurikin FinnKioskin asiakkaiden takia, jottei Karhun huuruissa olevat suomalaiset eksy metsään. Tätä teoriaa tuki matkan varrelta löytynyt tyhjä Karhun oluttölkki.

DSC_0287.jpg

Kioskin pihaan oli pystytetty kolme pientä juhlatelttaa, jossa vieraat pääsivät nauttimaan glögistä ja korvapuusteista. Sää oli perinteinen saksalainen talvisää, eli n. 5 °ja vesisadetta. Tällaista on nyt ollut useamman päivän.

DSC_0295.jpg

Kioski oli todellakin vain yksi pieni huone, jossa oli myynnissä erilaisia tuttuja herkkuja, kuten hilloja, suklaata, kaurahiutaleita, olutta, liköörejä, lihasäilykkeitä ja ruisleipää. Heillä on myös nettikauppa, mutta omistajan mukaan ihmiset haluavat tulla paikan päälle ihastelemaan näitä eksoottisia tuotteita. Jos haluat tutustua tarkemmin heidän valikoimaansa ja hintatasoon, tästä pääset heidän sivuilleen: http://finnkiosk.de/ .

DSC_0290.jpg

Omat ostokseni koostui Karhun oluesta (maistiaisiksi isäntäperheelle), puolukkalikööristä, karpalolonkerosta ja Pandan lakumix-pussista. Alkoholituotteet olivat edullisempia kuin Alkosta ostettaessa. Kyllä – tarkistin Alkon nettisivuilta hinnat ennen reissua FinnKioskiin. Muut tuotteet olivat samaa hintatasoa tai hieman kalliimpia. Kohtuuhintaista omasta mielestäni, mutta täkäläisiin hintoihin verrattuna kallista. '

DSC_0293.jpg

Ostostuokion päätteeksi nautimme muiden vieraiden ympäröimässä sinisessä teltassa mukilliset alkoholitonta glögiä ja jaoimme yhden korvapuustin. Glögiä ja korvapuustia ostaessa oli todella vaikea päättää, millä kielellä tekisin tilauksen: suomeksi, saksaksi vai englanniksi. Ja myyjä ihmetteli, minkä ihmeen takia haluamme alkoholitonta glögiä. Kun Felix vastasi, että hänen täytyy ajaa, niin myyjä jatkoi ihmettelyään ja totesi että emme kai me molemmat ole ratissa yhtäaikaa. Saksassa myydään hyvin vastaavaa tuotetta, Glühweinia, joka on aina alkoholillista. Lapsille on joku oma versio, mutta sillä on toinen nimi. Eikä täällä ole niin justiinsa, vaikka vähän olisi olutta tai glögiä nauttinut ennen ajomatkaa. Alkoholi- ja liikennekulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa.

Ympäriltä kuului niin suomea kun saksaa, mutta voittopuoleisesti paikalla oli suomalaisia. Heidän tarinoistaan en tiedä, kuinka he ovat paikalle eksyneet ja kuinka pitkään he ovat asuneet Saksassa. Hyvin näyttivät viihtyneen. Useat ottavat koiransa mukaan ja istuskelevat teltassa kaikessa rauhassa ja polttavat muutaman savukkeen. Kaiken kaikkiaan eläminen täällä on rennompaa kuin Suomessa, sillä kaikkia sääntöjä ei tarvitse noudattaa niin vakavasti. Toisia sääntöjä sitten vahdataan huomattavasti tiukemmin. Kuulin eilen, että jos sattuu olemaan niin hyvä talvi, että lunta sataa maahan asti, niin varhain aamusta talonomistajat ryntäävät lakaisemaan heidän tieosuutensa täysin lumettomaksi ennen kuin muut lähtevät töihin. Täällä on laki, jonka mukaan yksityishenkilöt ovat vastuussa siitä, jos talon edustalla on lunta ja joku sattuu kaatumaan ja satuttamaan itsensä, jolloin kyseisen tiepätkän varressa asuva henkilö joutuu maksamaan kaikki terveydenhoitokulut, jotka kaatuneelle henkilölle aiheutuu. Pahimmassa tapauksessa joku voi loukkaantua pahasti ja olla esimerkiksi liikuntakyvytön lopun elämäänsä. Tällöin tiepätkän omistaja joutuu maksamaan korvausta lopun elämäänsä tälle toiselle henkilölle. Kuulostaa aika hurjalta suomalaisen korvaan, eikö kuulostakin?