En ole kykene suunnittelemaan viikon tai edes muutaman päivän ruokalistaa etukäteen, joten käyn kaupassa vähintään joka toinen päivä. Toisinaan muutamankin kerran päivässä. Toteutin tätä kaavaa Suomessa, enkä ole onnistunut muuttamaan tapojani Saksassa. En ole edes yrittänyt, sillä jokainen kaupassa käynti on uusi seikkailu.

Tänään lähdin kauppaan, sillä minulla oli vain suklaata kotona, mutta janosin Haribon karkkeja. Täällä Haribon karkeille on omistettu useampi hylly, mutta yksikään pussi ei ole samanlainen, mitä Suomessa myydään. Miksi? Koska suomalaiset haluavat karkkisekoitelmia ja saksalaiset eivät. Poikaystäväni selitti yhden karkin taktiikkaa sillä, että miksi ostaa sekoitelmapussia, kun joukossa on aina karkkeja, joista ei välitä niin paljoa. Saksalaisen logiikan mukaan on mukavempaa ostaa vain yhtä laatua, jolloin voi nauttia siitä lempikarkista täysin kourallisin. Itse ajattelen, että yhden karkkilaadun popsiminen on tylsää, ja suunnattomassa kokeilunhimossani haluaisin testata kaikkia, mutta aika, raha ja vatsalaukku ei anna myöten. Eikä pian vyökään, jos liikaa päätän testailla erilaisia herkkuja. En osannut päättää tänään(kään), mitä sorttia haluan, joten jouduin ostamaan kolme pussia.

DSC_0143.jpg

Nälissäni avasin ensimmäisen ennen kuvaamista. Vasemmanpuoleisimpia lepakoita löytyy jostakin lajitelmasta Suomesta, mutta kahta muuta ei ainakaan tietääkseni löydä suomalaisista marketeista.

Toinen hauska juttu, johon törmäsin on brändi nimeltä "Finn crisp". Heidän tuotevalikoimaansa kuuluu erilaisia ruistuotteita. Päätin ostaa hapankorppua ja ruissipsejä. Olen kokeillut aiemmin Finn crispin valkosipuli-ruissipsejä ja ne oli varsin kelpoja, ei kuitenkaan yhtään vastaavia kuin Linkosuon RuisSipsit. Uskaltaisin jopa väittää, että saksalaisversiot on terveellisempiä: vähemmän rasvaa ja mausteita. Nähtävästi muuallakin kuin Suomessa ja Venäjällä osataan käyttää Suomen brändiä tuotteiden markkinoinnissa.

unnamed%20%282%29.jpg

Nälkä tulee kirjoitellessa. Täytyy avata tuo Snacks- pussi. Kirjoittelen taas, kun jotain sanomisen arvoista tulee mieleen.