Joulukuu on taas täällä, joten myös Saksan kuuluisat ja vähemmän kuuluisat joulutorit vilisevät ihmisiä. Perinteisesti torit avautuvat ensimmäisenä adventtina ja ovat usein auki jouluaattoon asti, jotkut jopa uuteen vuoteen saakka.

Perinteisiä tekstein koristeltuja Lehkucheneita löytää jokaiselta torilta.

Päiväsaikaan torit ovat rauhallisia paikkoja, jossa lapsiperheet ja ikäihmiset käyvät etsimässä joululahjaideoita ja maistelevat paikallisia herkkuja. lltaa kohden kävijäkunta vaihtuu opiskelijapainotteisemmaksi ja sekaan lyöttäytyvät työssäkäyvät aikuiset, jotka useimmiten seurustelevat lämpimän kupin ääressä ja nälän yllättäessä suuntaavat läheisille ruokakojuille ostamaan suolaisia purtavia, kuten makkaraa, crepejä, langosia (letun tyylinen ruoka, joka uppopaistetaan rasvassa), pizzaa ja muita kulloinkin tarjolla olevia lihaisia ruokia.

Glögikojun pöydissä oli tunnelmallinen soihtuvalaistus.

Kuten tämän kirjoituksen otsikostakin saattaa päätellä, niin joulutorit toimivat kohtaamispaikoina. Sinne mennään pitkän työpäivän jälkeen juomaan kuppi lämmintä Glühweinia, joka on glögin saksalainen vastine. Myös opiskeljat tapaavat ystäviään usein joulutorin valojen loisteessa ja hiippailetvat koteihinsa yön tunteina. Tuttujen lisäksi torilla on helppo tutustua uusiin ihmisiin, sillä ruoka- ja juomakojujen edustalla on vain rajoitetusti pöytätilaa, jonka ansiosta jokainen vapaa pöydän kulma on oiva mahdollisuus lyöttäytyä uusien ihmisten seuraan, ja alkoholilla höystetyt juomat madaltavat kynnystä aloittaa ystävällismielinen keskustelu pöytäläisten kanssa.

Lämpimät juomat tarjoillaan lasisista tai posliinisista mukeista, joissa on pantti. Kupposet palautetaan käytön jälkeen sinne, mistä juomat ostettiin.

Itse tutuistuin hieman alle 50-vuotiaaseen taiwanilaiseen mieheen, joka oli vierailemassa saksalaisen tuttavansa luona kolmen päivän ajan. Molemmat miehet olivat insinöörejä ja olivat tutustuneet toisiinsa saksalaisen ollessa työkomennuksella Taiwanissa. Glögin mittaisen tutustumisen aikana jaoimme tarinoita maailmalta ja yritimme yhdessä muistella, mitä mielenkiintoisia nähtävyyksiä Darmstadtin lähimaastosta löytyy, jonne kaksikko voisi jäljellä olevan kahden päivänä aikana suunnata.

Illan toinen kohtaaminen oli kahden yliopisto-opiskelijan kanssa. He vaikuttivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Usean kysymyksen jälkeen he saivat selville, että suomalaisille on normaalia olla tuttujen kanssa saunassa alasti, toisinaan jopa sekaryhmissä, mutta julkisissa saunoissa pitäydytään vain oman sukupuolen edustajien kanssa (lue aikaisempi kirjoitus Jugenstilbadista). Heidän mielestään ajatus on täysin nurinkurinen, sillä tuttujen näkeminen alasti on kiusallista, mutta tuntemattomien kanssa alastomuuden kestää, sillä heitä ei luultavimmin enää koskaan tapaa. Ymmärrän heidän ajatuksenjuoksunsa, mutta valitsen silti mielummin naisten saunavuoron.

Wanhan ajan karkkikauppa

Mikäli seurustelu tuttujen tai tuntemattomien kanssa ei innosta, niin joulutorilla voi tietenkin viettää aikaa myös kierrellen ja nauttien joulun tunnelmasta. Ruoka-ja juomakojujen lisäksi joulutoreilta löytää monenlaisia herkkupuoteja. Myynnissä on muun muassa käsintehtyä toffeeta, karkkeja, hunajaa, pipareita ja erilaisia perinteisiä saksalaisia keksejä. Näiden lisäksi useat käsityöläisten myyvät torilla valmistamiaan tuotteita. Erityisesti villatuotteet kuten sukat, paidat ja pipot ovat talvisaikaan suosittuja. Keramiset astiat, ruokakellot sekä pöytäkoristeet kuuluvat vahvasti saksalaiseen käsityöläisperinteeseen, jonka vuoksi lähes jokaiselta joulutorilta voi löytää keramiikkaa. Sekaan mahtuu myös paljon massatuotannolla valmistettuja paitoja, kaulahuiveja ja muovisia vimpaimia, joiden myyntiä joulutoreilla on varinaisesti ymmärrä, mutta saahan sitä myydä mitä huvittaa.

Vinkki: vaikka suomalaisen näkövinkkelistä joulutorin tarjonnasta löytyy ihania joululahjaideoita, niin kannattaa harkita vahvasti ennen kuin ostaa niitä saksalaisille lahjaksi. Heidän silmissään torilta ostetut lahjat välittävät lähinnä tarinaa siitä, että glögin maistelun lomassa jolulahjaostokset unohtuivat totaalisesti, eikä mikään muu paikka viime hetkellä ollut enää auki, joten hunajakojun valmiiksi paketoitu herkkukori oli ainut mahdollisuus selvitä kiusalliselta "anteeksi rakas, unohdin lahjasi" -keskustelulta.